Aurinkomyrsky voi tuhota sähkö- ja tietoverkkoja

Aurinko on suunnaton fuusiovoimala, jossa vety muuttuu heliumiksi ja vapauttaa koko ajan valtavat määrät energiaa ympäristöönsä. Maahan asti energia tulee näkyvänä valona, lämpösäteilynä, ultraviolettisäteilynä, röntgensäteilynä ja sähköisesti varautuneina hiukkasina. Maan magneettikenttä ja ilmakehän kerrokset suojelevat elämää estämällä haitallista säteilyä pääsemästä Maan pinnalle asti, mutta ne eivät välttämättä riitä suojaamaan suurimmilta aurinkomyrskyiltä. Suuren aurinkomyrskyn energia riittää tuhoamaan kaikki sähkölaitteet koko Maan pinnalta, sekä satelliitit.

Aurinkomyrsky on suunnaton energiapurkaus

Aurinko on kauttaaltaan kaasumainen tähti, jonka ytimessä tapahtuu jatkuva ydinreaktio. Ytimen lämpötila on runsaat 13 miljoonaa celciusastetta, mutta pinnan noin 6000. Auringon teho on noin 383 000 000 000 000 000 000 megawattia, siis ihmisen näkökulmasta tolkuton – rakenteilla olevan Olkiluoto 3 ydinvoimalan tehoksi tulee 1600 megawattia.

Auringon uloimmassa kerroksessa eli koronassa syntyy toisinaan aurinkomyrskyjä ja roihupurkauksia, joiden voimakkuus voi olla kymmenien miljoonien vetypommien luokkaa. Molemmat syntyvät Auringon magneettikenttien liikkeiden vaikutuksesta ja lähettävät avaruuteen valtavat määrät suurienergisiä hiukkasia. Hiukkasten osuessa Maan ilmakehän yläkerroksiin syntyy revontulia, jotka ulottuvat sitä laajemmalle alueelle, mitä enemmän hiukkasia tulee. Hiukkasten sisältämä sähköinen varaus voi aiheuttaa Maan pinnalla huomattavia häiriöitä, elektronisten laitteiden hajoamista ja jopa maailmanlopun.

Aurinkomyrsky voi siirtää kokonaisia valtioita takaisin 1800-luvulle

Vuonna 1859 koettiin Maassa suunnaton aurinkomyrsky, jonka vaikutuksesta revontulia näkyi Karibialla asti, lennätinlinjat katkesivat Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja lennätintoimistoissa syttyi tulipaloja. Käytännössä lennätinlinjojen johdot toimivat tuhansien kilometrien pituisina antenneina, jotka ottivat vastaan valtavat määrät sähköenergiaa. Muita sähkölaitteita ei vaurioitunut, koska niitä ei ollut vielä keksitty.

Nykypäivänä Maa on täynnä sähköjohtoja ja tietoliikennekaapeleita, jotka toimisivat aurinkomyrskyssä vielä monikymmenkertaisesti tehokkaampina antenneina kuin 1800-luvun lennätinlinjat. Ne myös muodostavat maailmanlaajuisen verkoston, jota pitkin aurinkomyrskyn sähköenergia pääsisi liikkumaan lähes esteettömästi. Vuoden 1859 aurinkomyrsky aiheuttaisi nykyaikana valtavat tuhot. Osassa maailmaa hajoaisi jokainen sähkölaite ja Maata kiertävistä satelliiteista vain pieni osa jäisi ehjiksi. Autojen ja muiden liikennevälineiden mikropiirit voisivat hajota sähkönpurkausten vaikutuksesta, jolloin muu liikenne kuin lihasvoimalla tapahtuva loppuisi. Internet voisi lakata olemasta. Osa maailmasta siirtyisi hetkessä takaisin 1800-luvulle – se osa, johon aurinkomyrsky sattuisi osumaan.

Läheltä piti vuonna 2012

Tuho on ollut lähellä monta kertaa. Esimerkiksi vuonna 2016 Maan radan kautta puhalsi aurinkomyrsky, joka olisi aiheuttanut erilaisia tuhoja mahdollisesti jopa tuhannen miljardin euron edestä. Sillä hetkellä Maa oli onneksi toisessa kohtaa Aurinkoa kiertävää rataansa.

Joidenkin arvioiden mukaan on 12 prosentin todennäköisyys sille, että seuraavan 10 vuoden aikana Maahan osuu suunnaton aurinkomyrsky. Käytännössä aurinkomyrsky voi osua tänne milloin tahansa, koska ne eivät noudata todennäköisyyksiä.

Aurinkomyrskyihin voi myös varautua. Suomen sähköverkoissa käytetään sarjakondensaattoreita ja muita häiriönpoistimia, jotka pienentävät riskejä. Maata kiertää avaruussäätä mittaavia satelliitteja, joiden ansiosta aurinkomyrskyistä ehditään yleensä varoittaa. Useimmilta aurinkomyrskyiltä suojaamiseksi riittää sähköisten ja elektronisten laitteiden sammuttaminen ja irrottaminen sähköverkosta ja dataverkoista, mutta pahimman skenaarion toteutuessa kaikki sähkölaitteet olisivat mennyttä.